Bona Nestlé lähetti minulle postia. Vauva täytti 4 kk, joten on aika tutustuttaa äiti valmisruokien maailmaan. Aioin ensin heittää kuoren avaamatta roskikseen, mutta päätin sittenkin kurkistaa, jos saisin vaikka aiheen tynkää blogiini. Sain, mutta en ihan sellaista kuin olin odottanut.

Olin varma, että läpysköissä ylistettäisiin, miten helppoa ja terveellistä ja aivan ylivertaista ravintoa valmisruuat ovat, eikä siellä mainittaisi sanallakaan imetyksestä. Olin väärässä.

Ensimmäisessä läpyskässä kerrotaan ensin yhdellä aukeamalla 4 kk ikäisen lapsen kehityksestä, seuraavalla 6 kk ikäisen. Oikein yltiöpositiivista, mutta ihan mukavaa luettavaa. Totta kai on hivelevää lukea, miten omakin vauva on nyt aivan mahtavassa iässä, oppii uutta koko ajan ja rakastaa maailmaa. Luin tämän kaiken kyynisesti; totta kai ensin täytyy saada tuleva kuluttaja hyvälle mielelle! Sitten siirrytään bona.. eikun propagandaan.

Keskiaukeamalla kysytään: "Onko jo kiinteän ruuan aika?" Otsikon "Äidinmaito on edelleen parasta" alla sanotaan, että kiinteiden lisäruokien antaminen tulisi aloittaa imettämisen ohella viimeistään, kun lapsi on noin 6 kk ikäinen. Ooh. Siinä se nyt on. Lause, jota en olisi uskonut näkeväni Bonan mainoksessa. Ja se jatkuu: "Voit jatkaa läheisiä imetyshetkiä niin kauan kuin se tuntuu sinusta ja lapsestasi hyvältä. Imetyksen ohella voit alkaa rauhassa totutella lastasi uusiin makuihin ilman paineita siitä, että kiinteään ruokaan tutustumisen tulisi sujua välittömästi!" Vau. Pisteet Bonalle. Olisipa joku kertonut minulle tämän, kun tuskailin esikoisen kanssa kiinteitä aloitellessamme.

Säännöllisistä ruoka-ajoistakaan ei kannata vielä mainoksen mukaan huolehtia. "Tässä vaiheessa on tärkeämpää seurata lapsen omaa rytmiä." Ja aina vaan: "Puuro ja velli ovat yhä vain imetystä täydentämässä." Kun mainos siirtyy esittelemään "1- ja 2-vaiheiden" valmisruokia, taas muistetaan mainita, miten tärkeää ravintoa äidinmaito edelleen on. Hienoa!

Mutta missään ei kerrota, että kiinteitä ruokia ja makuannoksia voi tehdä ihan itsekin. Toisille lapsille soseita parempi aloitusruoka voikin olla ns. sormiruoka; hiukan keitetty porkkananpala tai vaikka maissinaksu.

Oma suhtautumiseni purkkiruokiin on vähän ristiriitainen. Esikoisen ollessa vauva yritin syöttää hänelle myös itse tekemiäni soseita. Olin ne rakkaudella valmistanut, mutta vauvalle ne eivät kelvanneet. Siirryin vähitellen täysin purkkiruokiin. Äidin puurokaan ei kelvannut, sillä vauva oli sihtikurkku ja oli tukehtua puuroonsa. Aika teki toki tehtävänsä ja pikku hiljaa karkeampikin ruoka ja puuro alkoi maistua, mutta purkkiruoka oli pitkään esikoisen perusravintoa äidinmaidon ohella. Podin siitä huonoa omaatuntoa, mutta jälkikäteen ajatellen ihan turhaan.

Tällä kertaa aion tarjoilla vauvalle ensimmäiseksi itse tehtyä riisipuuroa. Teen sen varmaankin riisijauhoista. Toivottavasti osaan toisen lapseni kohdalla ottaa vähän rennommin, enkä pode huono äiti -fiiliksiä, vaikka keitokseni eivät hänellekään kelpaisi.