Sain edelliseen blogitekstiini kommentin, joka inspiroi kirjoittamaan otsikon mukaisesta aiheesta. Kiitokset Anonyymille! Ehdin kuitenkin jo poistaa kommenttisi, hyvä Anonyymi, koska ensinäkemältä se tuntui hyvältä ajatukselta. Kommentin sisältö oli kutakuinkin se, että mitä järkeä on peittää lahoa maalilla, että ikkunapellit olisi kova sana, että remonttimme etenee ihan väärässä järjestyksessä, ja että koko mörskä on varmaan ihan homeessa.

Niin, mitä järkeä todellakaan on asua vanhassa lahossa mörskässä, ja vieläpä maalata vanhoja lahoja lautoja. Suoraan sanottuna olen itsekin kutsunut taloamme mörskäksi, aluksi melkein kirosanana, mutta muutaman vuoden asumiskokemuksen jälkeen humoristisena hellittelynimenä. Fakta on, että hyvin säilynyt rintamamiestalo on harvinaisuus. Jostain maaseudulta sellaisen saattaa vielä löytää. Minä koen velvollisuudekseni omalta osaltani säilyttää niin paljon alkuperäisiä, mitättömiltäkin vaikuttavia rakennusosia, kuin vain mahdollista. Rakennettu ympäristö on minulle tärkeää. Se kertoo valtavasti meidän menneisyydestämme. Ei rakennusosan korvaaminen uudella vastaavalla ole sama asia kuin oikeasti vanha rakennusosa. Vanhanmallista sormipaneelia hyvästä tiukasta puusta sahattuna on vaikeampi saada kuin uutta, joka melko varmasti on kuitenkin vähän erilaista.

Auringon haurastuttama ja veden pehmittämä sormipaneeli talomme julkisivussa on yli 50 vuotta vanhaa. Minusta on erinomaista, että se on säilynyt niin kauan ja olen sitä mieltä, että paneelin ikä saakin näkyä. Vanha ja kulunut on kaunista! 50-vuotiaan sormipaneelin toimitusaika on 50 vuotta. Lahovauriot ovat paikallisia, eikä se laho siinä julkisivussa minua ainakaan haittaa. Maalilla sille saadaan vielä jonkin verran lisäaikaa, ja samalla voi itse miettiä, onko valmis ryhtymään vastaavan paneelin metsästykseen.

Mitä ikkunapeltiasiaan tulee, niin kyllä meidän ikkunoissamme peltilipat ovat. Remonttimme etenee mielestäni ihan hyvässä järjestyksessä. Puolessa vuodessa tehty ensimmäisen kerroksen sisäpuolinen remontti oikeastaan jo joiltain osin kaduttaa, koska se oli pakko tehdä turhan kiireellisesti. Kolme vuotta talossa asuneena tekisin jo monta asiaa toisin. Mutta aina ei ole mahdollista tehdä niin kuin parhaaksi näkee.

Tervetuloa tekemään homemittausta. Talomme on säästynyt 70-luvun energiaremontilta ja muovimattovillitykseltä. Kellarin seinästä ja lattiasta löytyy takuuvarmasti kosteutta ja ehkä jopa hometta, mutta enpä usko että muualta. Kellariremonttikin meillä on vielä kesken. Kyllä mörskässä voi asua.

Jos ei ole valmis sietämään vanhaa ja kulunutta, ei kannata hankkia vanhaa taloa. Lukekaa Panu Kailaa: http://www.rakennusperinto.fi/Hoito/Korjaus_artikkelit/fi_FI/korjaaminen/