torstai, 9. maaliskuu 2006
Aivokuolleen kotiäidin pohdintoja
Yritin löytää linkkiä, jossa olisi kommentoitu Piia-Noora Kaupin haastattelua Meidän Perhe-lehdessä n:o 2/2006, mutta en löytänyt. Ostin nimittäin eilen Meidän Perhe 3/2006:n ja siinä arvostellaan Kauppia, joka antaa uraäidin elämästä liian helpon kuvan. Olen samaa mieltä, kovin sujuvalta Piia-Noora saa arkensa kuulostamaan, mutta mitä sitten? Entä, jos hän haluaakin rohkaista wannabe-uraäitejä? Olen ihan varma, ettei Piia-Nooran arki ole oikeasti niin leppoisaa kuin hänen blogistaan voisi päätellä, mutta hän ei varmaankaan halua kertoa ihan kaikkea itsestään ja perheestään julkisesti.
Tai sitten hän vain on niin hyvä uraäiti.
(Löysinpä linkin sittenkin.)
Minulle tuli postia yliopistolta tammikuun lopulla. Olen valmistunut vuosi sitten, ja ihmettelin kovasti, mitä postia sieltä minulle enää lähetetään. Kirjeessä pyydettiin saattamaan ajan tasalle eräs artikkeli, jonka kirjoitin noin viisi vuotta sitten. Artikkeli oli tuolloin tarkoitus julkaista, mutta suunnitelmat kariutuivat, ja nyt olisi uusi tilaisuus.
Tuntuu hirvittävän vaikealta ryhtyä aivoja rasittavaan työhön. Olen lykännyt ja lykännyt tuota hommaa, ja eilen vihdoin ryhdyin etsimään artikkelia. En tietenkään löytänyt sitä. Toivottavasti professorilla on se tallessa, lähetin hänelle sähköpostia. Aikaa artikkelin muokkailuun on maaliskuun loppuun. Itseni tuntien työ valmistuu viime tingassa.
Kommentit