Kevät herättää Remonttilaatikon pitkästä horroksesta.

Maalämpöpumppu on ollut nyt käytössä melkein vuoden verran. Kovimmilla pakkasilla oli pientä ongelmaa, mutta käyttöohjeiden lukeminen ja säätöjen rukkaaminen auttoivat.

Kellariremontti etenee. Kaksi vuotta se onkin ollut seisahduksissa, kun ei ole ollut intoa eikä mitään pakkoa sitä tehdä. Ilman saunaa ollaan pärjätty. Nyt silmissä siintää takkahuone, kodinhoitohuone ja sauna. Aloitimme yhden väliseinän purkamisella (pannuhuoneen ja öljysäiliöhuoneen välistä) ja jatkoimme lattioiden sekä saunan purkamista. Saunan seinät on pietty, wanha konsti.

Wanha on tämäkin Teho, jossa on aikoinaan poltettu koksia talon lämmitykseen. Sitten on siirrytty öljyyn, kattila on vuodelta 1982. Näitä kammetaan nyt ulos kellarista. Öljysäiliö leikataan palasiksi. Tästä tulee kodinhoitohuone.

Eristeremontti jäi hieman kesken kovien pakkasten yllätettyä, mutta ihan mukavasti saatiin puhallusvillaa vintille. Rappusten päältä villat vielä puuttuvat.

Ennen eristeremonttia...

... ja jälkeen.

Tuolla kommenteissa jo kesällä kyseltiin päivityksen perään.

Aika hiljainen on kesä ollut remontin suhteen. Kun maalämpökaivot saatiin toimimaan (se kävi ihan ongelmitta) niitä varten remontoidussa kellarihuoneessa, ei ollakaan tehty mitään. Yhtään mitään. Pihassa jököttää edelleen pari multakasaa, kivikasa ja kellarista siivotut tavarat. Khrm. Noh... Primus motor on ollut niin varattuna muihin hommiin ettei ole meitä ehtinyt per***lle potkia.

Viime talvena meillä oli kivat jääpuikot räystäällä. Eli lämpövuotoa ja paljon. Primus motor kiipesi eilen yläpohjaan ja totesi, että kuivaa siellä on eikä reikiä kaiketi missään, mutta eristeenä on suunnilleen puolen metrin paksuudelta tyhjiä sementtisäkkejä. Pyhä tarkoitus olisi ennen talvea saada pula-ajan eristeet korvattua puhallettavalla selluvillalla.

Tässä näkyy yläpohjan päätyyn tehty reikä (muutetaan myöhemmin luukuksi) sekä roskalava.

Paraisten portland-sementtisäkit heitellään alas. Kiitokset 50 vuoden eristystaipaleestanne!

Lattian ja kellarin välissähän meillä on eristeenä tuhkaa ja koksikuonaa. Ne sinne jätettiinkin, hyvin toimivat ja hullun hommaa olisi ollut niitä alkaa poistaa. Ulkoseinissä on purua ja paperisoiroa. Antaa olla. Sisäpuolelta olemme eristäneet puukuitulevyllä. Ja ikkunat on tiivistetty - pari ikkunaa näköjään turhankin hyvin, kun tuppaavat huurtumaan.

Maalämmön porakaivojen poraajat pölähtivät yllättäen pihaamme pari viikkoa sitten viikon etuajassa. Kerrankin näin päin. Porasivat päivän per reikä, kaksi reikää 10 m välein.

Ja tältä näytti pihamaa sen jälkeen:

Toinen reikä häämöttää tuolla taustalla.

Seuraavalla viikolla miehet tulivat takaisin ja asensivat reikiin tavaraa. Saman tien ruvettiin kaivamaan ojaa taloon tuleville putkille.

Kellariremppakin sai tästä projektista turbovaihteen päälle. Siellä kun paikkoja tyhjenneltiin, tuli tällainen elikko vastaan:

Lepakko nukkui metelistä ja vilskeestä välittämättä kellarin seinällä, poistui yöksi retkilleen ja palasi aamulla, tosin jonnekin toiseen paikkaan. Silminnäkijä näki lepakon lentävän pokkana avoimesta kellarin ovesta sisään. Tervetuloa! Kyllä meillä saa lepakot nukkua. :)

*hyvää yötä*

Sain edelliseen blogitekstiini kommentin, joka inspiroi kirjoittamaan otsikon mukaisesta aiheesta. Kiitokset Anonyymille! Ehdin kuitenkin jo poistaa kommenttisi, hyvä Anonyymi, koska ensinäkemältä se tuntui hyvältä ajatukselta. Kommentin sisältö oli kutakuinkin se, että mitä järkeä on peittää lahoa maalilla, että ikkunapellit olisi kova sana, että remonttimme etenee ihan väärässä järjestyksessä, ja että koko mörskä on varmaan ihan homeessa.

Niin, mitä järkeä todellakaan on asua vanhassa lahossa mörskässä, ja vieläpä maalata vanhoja lahoja lautoja. Suoraan sanottuna olen itsekin kutsunut taloamme mörskäksi, aluksi melkein kirosanana, mutta muutaman vuoden asumiskokemuksen jälkeen humoristisena hellittelynimenä. Fakta on, että hyvin säilynyt rintamamiestalo on harvinaisuus. Jostain maaseudulta sellaisen saattaa vielä löytää. Minä koen velvollisuudekseni omalta osaltani säilyttää niin paljon alkuperäisiä, mitättömiltäkin vaikuttavia rakennusosia, kuin vain mahdollista. Rakennettu ympäristö on minulle tärkeää. Se kertoo valtavasti meidän menneisyydestämme. Ei rakennusosan korvaaminen uudella vastaavalla ole sama asia kuin oikeasti vanha rakennusosa. Vanhanmallista sormipaneelia hyvästä tiukasta puusta sahattuna on vaikeampi saada kuin uutta, joka melko varmasti on kuitenkin vähän erilaista.

Auringon haurastuttama ja veden pehmittämä sormipaneeli talomme julkisivussa on yli 50 vuotta vanhaa. Minusta on erinomaista, että se on säilynyt niin kauan ja olen sitä mieltä, että paneelin ikä saakin näkyä. Vanha ja kulunut on kaunista! 50-vuotiaan sormipaneelin toimitusaika on 50 vuotta. Lahovauriot ovat paikallisia, eikä se laho siinä julkisivussa minua ainakaan haittaa. Maalilla sille saadaan vielä jonkin verran lisäaikaa, ja samalla voi itse miettiä, onko valmis ryhtymään vastaavan paneelin metsästykseen.

Mitä ikkunapeltiasiaan tulee, niin kyllä meidän ikkunoissamme peltilipat ovat. Remonttimme etenee mielestäni ihan hyvässä järjestyksessä. Puolessa vuodessa tehty ensimmäisen kerroksen sisäpuolinen remontti oikeastaan jo joiltain osin kaduttaa, koska se oli pakko tehdä turhan kiireellisesti. Kolme vuotta talossa asuneena tekisin jo monta asiaa toisin. Mutta aina ei ole mahdollista tehdä niin kuin parhaaksi näkee.

Tervetuloa tekemään homemittausta. Talomme on säästynyt 70-luvun energiaremontilta ja muovimattovillitykseltä. Kellarin seinästä ja lattiasta löytyy takuuvarmasti kosteutta ja ehkä jopa hometta, mutta enpä usko että muualta. Kellariremonttikin meillä on vielä kesken. Kyllä mörskässä voi asua.

Jos ei ole valmis sietämään vanhaa ja kulunutta, ei kannata hankkia vanhaa taloa. Lukekaa Panu Kailaa: http://www.rakennusperinto.fi/Hoito/Korjaus_artikkelit/fi_FI/korjaaminen/

Bloginpitäjä herättelee blogia talviunesta.

Perjantaina tilattiin porakaivojen poraus huhtikuulle, joten todennäköisesti öljylämmitys siirtyy tämän talon osalta historiaan. Kevään ja kesän kuluessa on remonttirintamalla tiedossa siis ainakin lämmitysasioita, kellariremppaa varmaan siinä ohessa, sekä viime kesän maalausremontin loppuun saattaminen.

Ensin kuvia viime kesältä. Hyvät maalauskelit jatkuivat vielä syyskuullakin. Lokakuussa laitettiin pillit pussiin ja jatketaan pihan puolen julkisivun maalausta tänä vuonna.

Ensin raaputettiin. Nostokoriauto tuli tarpeeseen. Melkein koko kesä tuntui menevän tähän hommaan.

Työvälineitä sai olla jatkuvasti teroittamassa.

Oikealla näkyy jo vähän valmistakin.

Hienot sormipaneelit päätettiin vain maalata, vaikka olivat paikka paikoin hieman lahonneet. Katsotaan miten kauan kestävät, toivottavasti ainakin muutaman vuoden. Maalina oli Uulan petrooliöjymaali, sävyinä Pouta (valkoinen) sekä Myrsky (sininen).

Nämä jääpuikot kertovat, että lämpövuotoja riittää - lienee siis syytä tarkistella yläpohjan eristystä.

Piha odottelee kevättä.

Monessa kaupungissa on tehty hyviä rakentamistapaohjeita rintamamiestaloalueille. Mitä tarkoittaa rakentamistapaohje? Se on asemakaavaa täydentävä, yksityiskohtainen rakentamista ja ympäristön laatua koskeva ohje.
Rakentamistapaohje voi olla ohjeellinen tai sitova. Sitovuus kirjataan yleensä tontinluovutusehtoihin, joilla kunta myy tontin yksityisen rakennettavaksi.

Esimerkkejä hyvistä rintamamiestaloalueiden rakentamistapaohjeista:

Jyväskylä: http://www.jkl.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/6149_1940.pdf

Rauma: http://www.rauma.fi/tevi/kaavoitus/kuvat/03-080LIITE7_Rakentamistapaohje.pdf

Kouvola: linkki oli liian pitkä, mutta Kouvolan kaupungin sivuilta se löytyy, kun menee teknisen toimen ja kaavoituksen kautta ja valitsee "julkaisut". Rakennustapaohjeet on laadittu Kaunisnurmen asuntoaluetta varten.

Oulu: http://www.ouka.fi/rakennusvalvonta/pdf/rakentamistapaohjeet/Karjasita.pdf

Karjasillan yhdestä rintamamiestalosta oli artikkeli myös uusimmassa Avotakassa.

Nyt on kortinlukija löytynyt, joten tuoreempia otoksia luvassa.

Se kivikkopenkki näyttää nyt tältä:

Ylimmässä kuvassa etualalla on suikeroalpi alemman kuvan kukan nimeä en nyt muista. Päivän-joku?

Puiden kaadosta on pari vanhempaa kuvaa ja tuoreempi lopputulos.

Eli nostolavan kanssa niitä kaadeltiin ja nyt on pihassa puupinoja. Oksat syötettiin oksasilppurille.

Pihan perältä pusikosta kaivoimme jo vime vuonna esiin tämän korkeaksi venähtäneen ruusupensaan. Anoppi muistelee, että tämä olisi japaninruusu. Kauniin värinen näin ilman kukkiakin, joita odottelemme kiinnostuneina.

Omenapuun alla kukkivat lemmikit, keto-orvokit ja puna-ailakit. Tähän yritän saada muitakin ketokukkia viihtymään.

Lehtikompostin alta kurkkii tällainen uusi tulokas, lieneekö maahumalaa?

Lasten omat istutukset. Muistaakseni verikurjenpolvi ja kangasajuruoho.

Ravistellaanpa pölyt tästä blogista. Tänä vuonna alkanee tapahtua taas, jotakin on jo tapahtunutkin. Mutta kameran piuha ja kortinlukija molemmat ovat hukassa, joten kuvia tulee myöhemmin.

Edellisessä postauksessa mainitsemani leikkimökki on pystyssä, mutta yhä kalustamaton. Aika vähän sitä on käytetty, ehkä juuri kalusteiden uupumisen vuoksi. Siitä voisi löytyä jokin vanha kuva.

Muuta tapahtunutta ja ei-tapahtunutta:

Kellarin suhteen ei uutta. Odottelemme yhä timanttiporausmasiinaa, jolla tuntuu oevan isompia töitä jatkuvasti, kun ei meille ehdi. Kaukolämpötilaustakaan ei sitten olla uskallettu vielä laittaa eteenpäin, koska kyllähän niiden laitteiden alle tarvitaan ensin lattia... Todennäköistä siis on, ettei meillä ole saunaa vielä ensi joulunakaan.

Viime syksynä isäni rakensi kellarista kaivetuista murikoista korotetun kukkapenkin. Silloin se näytti tältä:

Nyt siihen on istutettu suikeroalpia ja muita kivikkokukkia, joista osa on kärsinyt kylmyydestä. Lisäksi olen istuttanut anopin tuomia marjapensaiden karkulaistaimia, syreenit vielä odottavat saaveissa istuttamista.

Puita ollaan kaadettu useita. Saatiin kaupungilta lupa kaataa jopa 10 koivua, 8 on tainnut saada jo kaatotuomion. Jälkiä siivotaan vielä. Tontti on nyt ilmavampi ja hiukan valoisampi, mutta yhä meillä on paljon puita ja varjoa. Lisäksi minulla on tunne, että tontilla kasvaa tänä kesänä enemmän (luonnonvaraisia) kukkia kuin edellisinä kesinä.

No onkos tullut talvi nyt kesän keskelle... Tytär kiipesi puuhun, eikä päässyt ilman apua alas.

Aiomme maalata talon tänä kesänä. Vauhtia saatiin tähän projektiin, kun hakemuksemme Uulan maalitehtaan referenssikohteeksi hyväksyttiin. Suomeksi se tarkoittaa, että saamme Uulan maalit puoleen hintaan, kunhan maalaamme tänä kesänä ja raportoimme siitä kuvin maalitehtaalle, joka saa käyttää kuvia ja tekstiä mainoksissaan. Petrooliölymaali tulee seiniin. Se on samalla ns. kokeilu, sillä työssäni saan paljon kyselyjä nimenomaan tästä maalista. Kohta minulla on omakohtaisia kokemuksia kerrottavana.

Yksiö saatiin kuntoon ja vuokrattua. Siellä oli hetken aikaa sopimuksenvastainen alivuokralainen eli hiiri, joka onneksi saatiin häädettyä.

Kellarista on nyt purettu vanhat komerot. Tilalle rakennetaan käytännöllisempää säilytystilaa. Puu- ja levytavaraa kertyi kunnioitettava pino. Alla kuvasarja komeroista.

Yksi väliseinä paljastui hirrestä tehdyksi. Mielenkiintoinen ja outo ratkaisu kellarissa.

Komeroista löytyi myös tällainen maalipurkki, jonka kannessa luki: talon ulkomaali. Ohjeissa luki että ohenteena on vernissa eikä vesi, kyseessä on siis ainakin melko aito öljymaali. Tuotemerkki on kyllä minulle outo.

Kellarikomerosta löytyi myös tämä ihana kastelukannu, joka pääsi heti käyttöön.

Tänään kasataan leikkimökkiä. Alunperinhän oli ajatus tehdä mökki ihan itse omin voimin alusta saakka talosta kierrätetystä puutavarasta... mutta ei sitä kaikkea ehdi eikä jaksa. Lapset varmaan tykkäävät tästä K-raudan tarjousmökistä ihan yhtä lailla. Kuvia sitten myöhemmin siitä.

Kävin messuilla vielä toistamiseen viikko sitten, ja kolmannen kerran työn puolesta torstaina. Viime viikonloppuna panostin yhtiömuotoisten pientalojen katseluun.

Messujen vastarannalla rantapolun varrella on puuveistosnäyttely. Tämä ranta on kovasti muuttunut sitten oman lapsuuteni, jolloin leveää laitettua polkua ei siellä kulkenut ja ranta ei ollut näin ruovikkoinen. Osa tämän alueen vanhan huvila-asutuksen jäänteistä, perustus- ja laiturikivistä, on jäänyt uuden polun alle, ja sitä en ymmärrä.

Yleisenä huomiona asuntomesualueelta voin todeta, että sekä talot että pihat ovat kuluneet ja "rönttääntyneet" eikä mikään ihme: yli 100 000 vierasta on jo paikalla käynyt. Varmaan kaikissa näyttelykohteissa joudutaan tekemään pieniä pintaremontteja ennen kuin asukkaat pääsevät asumaan. Kuvassa Suvinelikon rikkaruohojen valtaamaa pihaa.

Heikius-talojen levottomia muotoja.

Plania-talot edestä ja takaa. Olen kuullut monien pitäneen näistä taloista, mutta itse en pidä. Talot yrittävät olla jotain mitä ne eivät ole. Massaltaan ne ovat raskaita ja jotenkin 80-lukulaisia.

Epäsuoraa valoa antava valaisin makuuhuoneessa. Tästä pidin.

Starkki-kylän rannan puolimmainen talo kävelyreitin vieressä. Minä laittaisin tähän lisää näkö- ja tuulisuojaa.

"Matalaa ja tiivistä" toden totta. Kun pihat ovat pienet, oleskelutiloja rakennetaan myös katolle. Naapuri voi seurata koska siellä kylvetään.

Kattomaailma paljastaa, että suunnitteluun olisi kenties pitänyt panostaa hiukan enemmän.

Starkki-kylässä jokaisella talolla on merinäköala, mutta samalla puolen tietä toisessa taloryhmässä näin onnellisesti ei ole. Tässä taloryhmässä oli oleskelutilat sijoitettu toiseen kerrokseen näkymien vuoksi (näin luki esitteessä), mutta tässä on totuus näkymistä. 90 % naapurin seinää ja 10 % merta.

Ensimmäisellä kerralla pidin Suvinelikon selkeistä ja järkevistä taloista, mutta toisella kerralla huomasin tämän: keittiö on pimeässä nurkassa. Tilan ainut ikkuna on tuo kapea kaapistojen välinen ikkuna. Keittiö on avoin olohuoneeseen, mutta sieltä ei juuri valoa tihku, kun ikkuna on nurkan takana. Pitkä miinus!

Sain selityksen näille niiden suunnittelijalta: ne ovat vain koristeita.