Monessa kaupungissa on tehty hyviä rakentamistapaohjeita rintamamiestaloalueille. Mitä tarkoittaa rakentamistapaohje? Se on asemakaavaa täydentävä, yksityiskohtainen rakentamista ja ympäristön laatua koskeva ohje.
Rakentamistapaohje voi olla ohjeellinen tai sitova. Sitovuus kirjataan yleensä tontinluovutusehtoihin, joilla kunta myy tontin yksityisen rakennettavaksi.

Esimerkkejä hyvistä rintamamiestaloalueiden rakentamistapaohjeista:

Jyväskylä: http://www.jkl.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/6149_1940.pdf

Rauma: http://www.rauma.fi/tevi/kaavoitus/kuvat/03-080LIITE7_Rakentamistapaohje.pdf

Kouvola: linkki oli liian pitkä, mutta Kouvolan kaupungin sivuilta se löytyy, kun menee teknisen toimen ja kaavoituksen kautta ja valitsee "julkaisut". Rakennustapaohjeet on laadittu Kaunisnurmen asuntoaluetta varten.

Oulu: http://www.ouka.fi/rakennusvalvonta/pdf/rakentamistapaohjeet/Karjasita.pdf

Karjasillan yhdestä rintamamiestalosta oli artikkeli myös uusimmassa Avotakassa.

Nyt on kortinlukija löytynyt, joten tuoreempia otoksia luvassa.

Se kivikkopenkki näyttää nyt tältä:

Ylimmässä kuvassa etualalla on suikeroalpi alemman kuvan kukan nimeä en nyt muista. Päivän-joku?

Puiden kaadosta on pari vanhempaa kuvaa ja tuoreempi lopputulos.

Eli nostolavan kanssa niitä kaadeltiin ja nyt on pihassa puupinoja. Oksat syötettiin oksasilppurille.

Pihan perältä pusikosta kaivoimme jo vime vuonna esiin tämän korkeaksi venähtäneen ruusupensaan. Anoppi muistelee, että tämä olisi japaninruusu. Kauniin värinen näin ilman kukkiakin, joita odottelemme kiinnostuneina.

Omenapuun alla kukkivat lemmikit, keto-orvokit ja puna-ailakit. Tähän yritän saada muitakin ketokukkia viihtymään.

Lehtikompostin alta kurkkii tällainen uusi tulokas, lieneekö maahumalaa?

Lasten omat istutukset. Muistaakseni verikurjenpolvi ja kangasajuruoho.

Ravistellaanpa pölyt tästä blogista. Tänä vuonna alkanee tapahtua taas, jotakin on jo tapahtunutkin. Mutta kameran piuha ja kortinlukija molemmat ovat hukassa, joten kuvia tulee myöhemmin.

Edellisessä postauksessa mainitsemani leikkimökki on pystyssä, mutta yhä kalustamaton. Aika vähän sitä on käytetty, ehkä juuri kalusteiden uupumisen vuoksi. Siitä voisi löytyä jokin vanha kuva.

Muuta tapahtunutta ja ei-tapahtunutta:

Kellarin suhteen ei uutta. Odottelemme yhä timanttiporausmasiinaa, jolla tuntuu oevan isompia töitä jatkuvasti, kun ei meille ehdi. Kaukolämpötilaustakaan ei sitten olla uskallettu vielä laittaa eteenpäin, koska kyllähän niiden laitteiden alle tarvitaan ensin lattia... Todennäköistä siis on, ettei meillä ole saunaa vielä ensi joulunakaan.

Viime syksynä isäni rakensi kellarista kaivetuista murikoista korotetun kukkapenkin. Silloin se näytti tältä:

Nyt siihen on istutettu suikeroalpia ja muita kivikkokukkia, joista osa on kärsinyt kylmyydestä. Lisäksi olen istuttanut anopin tuomia marjapensaiden karkulaistaimia, syreenit vielä odottavat saaveissa istuttamista.

Puita ollaan kaadettu useita. Saatiin kaupungilta lupa kaataa jopa 10 koivua, 8 on tainnut saada jo kaatotuomion. Jälkiä siivotaan vielä. Tontti on nyt ilmavampi ja hiukan valoisampi, mutta yhä meillä on paljon puita ja varjoa. Lisäksi minulla on tunne, että tontilla kasvaa tänä kesänä enemmän (luonnonvaraisia) kukkia kuin edellisinä kesinä.

No onkos tullut talvi nyt kesän keskelle... Tytär kiipesi puuhun, eikä päässyt ilman apua alas.

Aiomme maalata talon tänä kesänä. Vauhtia saatiin tähän projektiin, kun hakemuksemme Uulan maalitehtaan referenssikohteeksi hyväksyttiin. Suomeksi se tarkoittaa, että saamme Uulan maalit puoleen hintaan, kunhan maalaamme tänä kesänä ja raportoimme siitä kuvin maalitehtaalle, joka saa käyttää kuvia ja tekstiä mainoksissaan. Petrooliölymaali tulee seiniin. Se on samalla ns. kokeilu, sillä työssäni saan paljon kyselyjä nimenomaan tästä maalista. Kohta minulla on omakohtaisia kokemuksia kerrottavana.

Yksiö saatiin kuntoon ja vuokrattua. Siellä oli hetken aikaa sopimuksenvastainen alivuokralainen eli hiiri, joka onneksi saatiin häädettyä.

Kellarista on nyt purettu vanhat komerot. Tilalle rakennetaan käytännöllisempää säilytystilaa. Puu- ja levytavaraa kertyi kunnioitettava pino. Alla kuvasarja komeroista.

Yksi väliseinä paljastui hirrestä tehdyksi. Mielenkiintoinen ja outo ratkaisu kellarissa.

Komeroista löytyi myös tällainen maalipurkki, jonka kannessa luki: talon ulkomaali. Ohjeissa luki että ohenteena on vernissa eikä vesi, kyseessä on siis ainakin melko aito öljymaali. Tuotemerkki on kyllä minulle outo.

Kellarikomerosta löytyi myös tämä ihana kastelukannu, joka pääsi heti käyttöön.

Tänään kasataan leikkimökkiä. Alunperinhän oli ajatus tehdä mökki ihan itse omin voimin alusta saakka talosta kierrätetystä puutavarasta... mutta ei sitä kaikkea ehdi eikä jaksa. Lapset varmaan tykkäävät tästä K-raudan tarjousmökistä ihan yhtä lailla. Kuvia sitten myöhemmin siitä.

Kävin messuilla vielä toistamiseen viikko sitten, ja kolmannen kerran työn puolesta torstaina. Viime viikonloppuna panostin yhtiömuotoisten pientalojen katseluun.

Messujen vastarannalla rantapolun varrella on puuveistosnäyttely. Tämä ranta on kovasti muuttunut sitten oman lapsuuteni, jolloin leveää laitettua polkua ei siellä kulkenut ja ranta ei ollut näin ruovikkoinen. Osa tämän alueen vanhan huvila-asutuksen jäänteistä, perustus- ja laiturikivistä, on jäänyt uuden polun alle, ja sitä en ymmärrä.

Yleisenä huomiona asuntomesualueelta voin todeta, että sekä talot että pihat ovat kuluneet ja "rönttääntyneet" eikä mikään ihme: yli 100 000 vierasta on jo paikalla käynyt. Varmaan kaikissa näyttelykohteissa joudutaan tekemään pieniä pintaremontteja ennen kuin asukkaat pääsevät asumaan. Kuvassa Suvinelikon rikkaruohojen valtaamaa pihaa.

Heikius-talojen levottomia muotoja.

Plania-talot edestä ja takaa. Olen kuullut monien pitäneen näistä taloista, mutta itse en pidä. Talot yrittävät olla jotain mitä ne eivät ole. Massaltaan ne ovat raskaita ja jotenkin 80-lukulaisia.

Epäsuoraa valoa antava valaisin makuuhuoneessa. Tästä pidin.

Starkki-kylän rannan puolimmainen talo kävelyreitin vieressä. Minä laittaisin tähän lisää näkö- ja tuulisuojaa.

"Matalaa ja tiivistä" toden totta. Kun pihat ovat pienet, oleskelutiloja rakennetaan myös katolle. Naapuri voi seurata koska siellä kylvetään.

Kattomaailma paljastaa, että suunnitteluun olisi kenties pitänyt panostaa hiukan enemmän.

Starkki-kylässä jokaisella talolla on merinäköala, mutta samalla puolen tietä toisessa taloryhmässä näin onnellisesti ei ole. Tässä taloryhmässä oli oleskelutilat sijoitettu toiseen kerrokseen näkymien vuoksi (näin luki esitteessä), mutta tässä on totuus näkymistä. 90 % naapurin seinää ja 10 % merta.

Ensimmäisellä kerralla pidin Suvinelikon selkeistä ja järkevistä taloista, mutta toisella kerralla huomasin tämän: keittiö on pimeässä nurkassa. Tilan ainut ikkuna on tuo kapea kaapistojen välinen ikkuna. Keittiö on avoin olohuoneeseen, mutta sieltä ei juuri valoa tihku, kun ikkuna on nurkan takana. Pitkä miinus!

Sain selityksen näille niiden suunnittelijalta: ne ovat vain koristeita.

Saunan lattian alle oli haudattu roskia. Kuka tunnistaa, miltä vuosikymmeneltä nämä purnukat ovat?

Kiukaan viereinen seinä oli tehty "mielenkiintoisesti". Reunalla ja alhaalla oli kyllä tiiliä rappauksen alla, mutta loppu seinä olikin tehty laudoista.

 Saunan lattian alla on yksi iso murikka, jota ei olla vielä saatu pois.

Tomaatit ovat kasvaneet suuriksi, mutta eivät osoita kypsymisen merkkejä. Kuinkahan näiden kanssa käy.

Auringonkukat ja samettikukat kukkivat kauniisti.

Tyttären ottama kuva liljoista. Luulin, että näistä tulee keltaisia, mutta kauniit vaaleanpunaiset kukat olivat iloinen yllätys!

Tontin takarajalta kaadettiin pari kuivaa pientä koivua ja pihlajaa. Tässä näkyvä pihlaja oli vielä hyväkuntoinen mutta hiukan huonossa paikassa. Nyt tontille paistaa paremmin aurinko, vaikka piha on vieläkin hyvin varjoisa. Pihlaja on minusta kaunis puu, onneksi niitä vielä pihassa kasvaa useita vaikka pari kaadettiinkin.

Omenapuu näyttää elinvoimaisemmalta kuin viime kesänä. Tämäkin on mukava yllätys. Minä kun jo olin siinä luulossa, että omenapuu on kaadettava.

Mukava yllätys tämäkin: villivadelmia. Nam!

Erityisesti omaa napaa lähinnä ovat tällä hetkellä sauna- ja piha-asiat. Niinpä ilahduin, kun jo ennen messuja jostain luin, että messuilla on erityisesti panostettu pihoihin. Täytyy sanoa, että ennakko-odotukseni olivat liian korkealla ja petyin. Mutta kyllä siellä jotain katseltavaa sentään oli.

Tällaisen kukka-kiviröykkiön tekeminen meillä (minulla ja äidilläni) on ollut mielessä jo kauan, sillä kivimateriaalia löytyy omasta takaa. Nyt se on sitten kuuminta hottia, kun kerran messuillakin sitä esitellään (talo Yarissa), joten toimeksi on pantava. Tosin ehkä vasta ensi vuonna.

Talo Sienan pihalla oli tällainen mielenkiintoinen istutuslaatikko. Mitä veikkaatte noiden narun päässä roikkuvien kivien funktioksi? Hauskoja.

Pihavalaistusta Vaajatalosta. Led-valaisimet tekevät tuloaan. Paljoa ne eivät valaise, mutta luovat tunnelmaa.

En muista, mistä tämä kuva on otettu. Mutta valaisin on mielestäni kaunis, ja liuskekivet myös. Lohkaremaiset kivet, vesi ja ruovikko taustalla ovat nekin kauniita. Hieno!

Tässä on tosi hieno valaistusratkaisu talo Yarista. Lamppu on kuution alla terassiin upotettuna ja valaisee kuution valkoisen sisustan alhaaltapäin ja olettaisin, että epäsuora valaistus lähiympäristöön on aika voimakas. Hyvä ratkaisu ulkovalaistukseen! Perinteiset tolppa- ja seinävalaisimet valaisevat nimittäin aika huonosti niitä paikkoja, joissa valoa tarvitaan, sillä valo "hajoaa" ilmaan. Epäsuora valaistus on tehokasta.

Saunoissa ei ollut tänä vuonna mitään erikoista uutta esiteltävää. Eri puulajeja ja panelointeja oli toki käytetty tyylikkäästi ja vähemmän tyylikkäästi. Viime vuoden messuista muistan nähneeni kuvan, jossa saunan lauteet oli korvattu puu"terassilla" seisovilla, pellavakankaalla verhotuilla kangastuoleilla. Se vaikuttaa ihan harkitsemisen arvoiselta idealta. Kankaan saa liu'utettua tuolikehikon ympäri siten, että samaa kangasta pystyy käyttämään kolme kertaa ja sitten sen voi laittaa pesuun.

Tässä kuvassa mukavan näköinen Villa Similän sauna.

Pyöreät kivikorikiukaat ja tummaksi käsitellyt seinät/lauteet olivat näiden messujen erikoisinta sauna-antia. (kuva on talo Col Legnosta) Useassa saunassa kiuas oli sijoitettu kuten tässä, ikään kuin osaksi lauteita. Meillä se ei ole mahdollista, sillä haluamme puilla lämmitettävän saunan.

Tässä saunassa on hieno valaistus ja hauska pyöreä ikkuna. (Majakka)

Funktion sauna on vaalea ja pelkistetyn tyylikäs.

Tässä yksi nerokas valaistusvaihtoehto saunaan. Heikius-talo.

Kaksi esimerkkiä mustista saunoista. Piristävää vaihtelua puunvärisiin saunoihin. (Fokus ja Starkki-kylä)

Lasiseinäinen sauna sekä minua miellyttävä pukuhuone Hartman talo Purjeesta.

Sormipaneloitu seinä Honkarannasta. Meillekin tulee sormipaneelia jonnekin päin saunaa tai pukuhuonetta.

Näköalaikkunan ei tarvitse olla kahden kerroksen korkuinen ja monta metriä leveä. Isot ikkunat aiheuttavat myös jäähdytys- ja katseilta suojaamistarpeita. Kunhan ikkuna on hyvin suunniteltu ja suunnattu, pienempikin riittää. Yllä kaksi hyvää esimerkkiä talo Emmistä sekä Funktiosta.

Yksi ilahduttavimmista huomioista messuilla oli keittiöiden valoisuus. Kekseliäillä ikkunaratkaisuilla oli saatu tuikitarpeellista luonnonvaloa moneen keittiöön. Yllä esimerkit Majakasta, Vaajatalo Fadosta sekä MeriOravasta.

Yhtiömuotoiset pientalot toivat messuille hyvän lisämausteen. Meren rannalle voi rakentaa omakotitalon edullisemminkin kuin lyömällä puoli milliä tiskiin. Pientalot on ryhmitelty kahden, neljän tai kuuden talon ryhmiin isoille tonteille. Ryhmissä talot ovat keskenään saman tyyppisiä, mutta eivät samanlaisia.

Arkkitehtuuriltaan erityisesti ns. Starkki-kylän talot sekä As. Oy Vaasan Aurinkosilta ovat onnistuneimpia.

Suvinelikon puuverhotut kappalemaiset talot ovat yksinkertaisen kauniita ja rehellisiä, neliötkin järkevän pienet.

Sen sijaan Planiatalon Loiste ja Kaste ovat minusta falskeja ja Heikius-talot rumia elementtitaloja (milloin suurelementtitalot alkavat kiinnostaa arkkitehtejakin, jotta niistä saataisiin myös kauniita?). As Oy Vaasan Aurinko on ulkomuodoltaan ryhdikäs ja kaunis, mutta oleskelutilojen sijoittaminen toiseen kerrokseen kummastuttaa. 

Seuraavaksi esittelen messujen osumat ja hutit, helmet ja murikat.

Helmi: Funktio. Sädehtivän valkoinen, alusta loppuun saakka huolella suunniteltu ja toteutettu lapsiperheen unelmatalo. Pidin kovasti. Varsinkin nämä valaistusratkaisut (kuvassa) päivänvalovalaisimineen miellyttivät. Järkevyys ja kauneus samassa paketissa.

Huti: Emmi. Liikaa neliöitä, omituisia tilaratkaisuja, kamala kiiltävän punainen julkisivumaali. Mukamas vanhoja perinteitä kunnioittaen tehty. Miksi sitten tilat eivät ole monikäyttöisiä ja joustavia, pohjaratkaisu selkeän yksinkertainen, sokkeli terveen korkea ja ulkomaalina perinteinen kaunis punamulta tai vaalea öljymaali? Ainut plussa tulee kutsuvasta maisemaikkunasta, josta oli kuva jo aiemmin.

Helmi: Talo Siena. Minulle tutun pariskunnan yhdessä suunnittelema ja hyvin pitkälle itse tekemä koti omalle perheelleen. Tämän talon teossa on ollut sydän mukana ja se näkyy. Selkeä yksinkertaisuus on viety johdonmukaisesti läpi ja sen ansiosta tilat ovat monikäyttöisiä. Silmä lepää aidossa punamullassa. Miinukset ropsautan autokatoksen ja päärakennuksen kömpelöstä liittymästä sekä aidon puutalon hengen vesittävästä muovi-puu-terassirakenteesta. Näytteilleasettaja takuulla painosti rakentajia valitsemaan terassille uutuustuotteen. (Ja sisustuksen värit eivät minua miellytä, mutta makuasioista en lähde miinuksia antamaan.)

Huti: Talo Fokus. Ruma betonitalo. Betonista saa kauniimpaakin aikaiseksi. Kokonaisajatus on ehkä ollutkin hieno, mutta yksityiskohdissa riittää hiomista. Sisääntulossa typerästi aseteltu ränni kiinnittää huomion. Sisätiloissa julkisen tilan tuntu. Olohuoneen tukkii valtava biljardipöytä, johon lapset takuulla lyövät päänsä joka päivä. Valtavan maisemaikkunan hohtoa himmentää puitteelle aseteltu tyyliin sopimaton lasivaasikokoelma. Katolla sijaitseva ateljee ja merelle avautuva kuntosali tuntuvat pelkältä pröystäilyltä. Tai sitten olen vain kateellinen ihmisille, joilla on varaa pyhittää kymmeniä tuhansia euroja maksavat huoneet pelkästään yhdelle asialle.

Seuraavaksi remontoijan mielenkiinnon kohteet: pihat ja saunat.

Omakotitalot kiinnostavat messuilla eniten. Vaasa tarjosi tänä vuonna 20 talon verran katseltavaa. Lisäksi näytteillä on vähintään saman verran yhtiömuotoisia pientaloja. Itse jätin viimeksimainitut kierrokseni viimeiseksi ja niinpä en jaksanutkaan niitä kovin tarkkaan enää kierrellä. Luultavasti pääsen messuille työn puolesta vielä uudestaan ja paikkaan silloin menetyksen.

Omakotitaloista päällimmäisiksi minulle jäivät mieleen valtavat terassit ja näköalaikkunat, eteläeurooppalainen tunnelma sekä neliöiden tuhlaileva käyttö joissakin kohteissa. Onneksi mukana oli myös järkevästi suunniteltuja taloja.

Kohde 1 Villa Similä on kopio vanhasta saaristohuvilasta. Sen piti olla ensin siirretty hirsikehikko, mutta hirsien huono kunto esti sen. Todella sääli, sillä minusta tämä kopio on vaisu versio alkuperäisestä. Yksityiskohdissa ei enää ole sitä samaa hienostuneisuutta kuin alkuperäisessä, ja suuri osa detaljeista on jätetty kokonaan toteuttamatta, kuten julkisivujen koristeleikkaukset, jotka olivat aivan olennaisia alkuperäisen rakennuksen tyylin ilmentäjiä. Alumiinilistoitetut ikkunat yrittävät matkia alkuperäisiä, mutta häviävät mittasuhteissa kirkkaasti. Sisustus on nykyaikaisen vintagea "ihanalivingiä" vanhoja lankkuja matkivine lattioineen, jolle en lämpiä.

Atrium-talon ja Talo Yarin eteläeurooppalaisia tunnelmia. Atrium-talossa on mielestäni fiksu idea sivuasuntoineen ja suojaisine pihoineen, mutta melko isolla rahalla se on messuille toteutettu. Talo Yari puolestaan on suorastaan röyhkeä ylellisine neliöineen, mutta minun on pakko ihailla sitä kokonaistaideteoksena. Talona se ei ole kovinkaan järkevä tai joustava.

Tv-talon ja Funktion lasitetut terassit. Ihmettelin, että vain 7:ssä talossa 20:stä oli jonkinlainen lasitettu terassi tai parveke. Tuulisella meren rannalla näillä leveysasteilla luulisi lasituksen olevan itsestään selvää. Mutta ehkä sisätiloista avautuvat näkymät ja isot oleskelutilat riittävät heille, jotka eivät lasitettua terassia taloonsa suunnitelleet.

Luksusterasseja Tv-talon rannassa ja Majakan toisessa kerroksessa. Kuinkahan monta viikkoa vuodessa tuollainen ulkoallas on käyttökelpoinen? Onhan se tietysti ihana. Majakan valtaisat terassit herättivät ihailua monissa. Itse "majakka", näkötorni, sen sijaan jää mielestäni messuhömpötysten sarjaan. Sinne ei messuvierailla edes ollut pääsyä, kuten ei moneen muuhunkaan torniin (esim. Atriumissa) tai parville (Col Legno).

Jatkan myöhemmin.

Asuntomessut 2008 kotikaupungissani Vaasassa teemalla "koteja kaikille - ekologisesti". Miltä siellä näyttää arkkitehdin, äidin ja remontoijan silmin?

Omakotitalot Liito-oravankadun varrella kaartuvat kauniisti aivan meren rantaan (täyttömaalla, huom.). Rannan puolella talot ovat poikittain rantaviivaan nähden, ja kadun toisella puolella kadun suuntaisesti, jotta kaikilla olisi mahdollisuus merinäköalaan. Rannan puolen taloissa on kuitenkin selkeästi paremmat näköalat ja ne on hyödynnetty isoilla ikkunoilla ja valtavilla terasseilla. Äitinä kysyn, miten pienet lapset pidetään pois merestä? Repisin hiukset päästäni, jos omaan pihaan ei voisi lasta päästää hetkeksikään ilman valvontaa. Veikkaanpa, että moneen tonttirantaan vielä nousee jonkinlaisia aitoja.

Omakotitalojen julkisivumateriaaleja, värejä ja korkeuksia ei ole rajoitettu, joten katunäkymä on melko kirjava. Arkkitehdin silmään pistää pari-kolme liian poikkeavaa taloa (esim. kuvassa viimeisenä oikealla), mutta muuten kokonaisuus on vaihtelevuudessaan miellyttävä.

Omakotitalojen takana kohoaa kolme kerrostaloa (ja neljäs tulee myöhemmin), joita kaikkia leimaa musta-valkoinen väritys. Kuvassa lähimpänä merta sijaitseva "loft-talo" Vaasan Meri, johon nimekkäät arkkitehdit suunnittelivat kaksikerroksisia parviasuntoja ja katolle "omakotitalon". Kohde esiteltiin keskeneräisenä, josta miinusta. Komeita ja kalliita asuntoja, joiden parvitilat ovat kuitenkin hiukan matalia. Messujen aikaansaamaa marginaalirakentamista.

Kattoterassitalon terasseilta aukeavat hulppeat näköalat (ensimmäinen kuva on otettu sieltä) ja tuuli tuivertaa tukkaa. Halpis-tavaratalon mainokset ja kalusteet terasseilla ovat räikeässä ristiriidassa asunnon imagon kanssa. Minä en tänne muuttaisi.

Julkiset alueet ovat messujen parasta antia. Tässä kuvassa näkyy alueen keskustori, joka sijaitsee rannassa "Vaasan Meri"-talon edessä. Torilla on kilpailun voittanut taideteos "Korttitalo", joka on minusta varsin osuva valinta.

Messualueen jakaa kahtia puisto, jossa on valtavia kivenlohkareita. Taitaa olla nimeltäänkin Lohkarepuisto. Nämä kivet valaistaan pimeän tullen sinisellä valolla. Se on nähtävä! Kaunis metsä on maltettu jättää suurelta osin luonnontilaiseksi, vain kapeat polut halkovat sitä.

Puistoon on sijoitettu kantaa ottavaa ympäristötaidetta, joka hykerrytti ja hymyilytti oivaltavuudessaan. Teltat kuvaavat pakolaisleiriä, kivelle rakennettu maja slummihökkeliä joka on rakennettu jätteistä, ja penkit suvaitsevaisuutta. Lisää messualueen ympäristötaiteesta vaasalaisia.info:ssa.

Metsästä johtavat pitkospuut rantaruovikon lomitse kohti alueen toista puolta, jossa sijaitsevat yhtiömuotoiset pientalot. Kuva on kuin Keski-Euroopasta, ja jättää miettimään, miten tämä toimii talvella vai toimiiko ollenkaan. Hieno idea joka tapauksessa.

Koska meren ranta varattiin osittain omakotitonteille ja Vaasassa perinteisesti rannat ovat olleet yleisessä käytössä kaupungin alueella, rakennettiin pienen saaren kautta siltareitti jota pitkin pääsee kävelemään talojen ohi meren rannassa. Lammassaareksi kutsutulla saarella esitellään messujen ajan vanhaa rannikkoperinnettä, eli siellä laiduntavat lampaat. Linnut ainakin ovat ottaneet reitin valaisimet omakseen...

Täytyy toivoa, että näitä hienosti suunniteltuja ja toteutettuja yleisiä alueita myös ylläpidetään jatkossa.