perjantai, 18. maaliskuu 2016

Blogin päivitys

Tervehdys pitkästä aikaa!

Facebook ystävällisesti näytti muistojani vuosien takaa, ja silmille pompahti vanha blogipäivitys. Olin jo tyystin (melkein) unohtanut koko blogin! Koetin päästä sisään, mutta salasana oli toki unohtunut. Vaihtaakseni salasanan, piti muistaa myös vanhan sähköpostin salasana... En muistanut. Sen pystyi vaihtamaan käymällä vähän tuoreemmassa sähköpostissa, jonka salasanaa en myöskään muistanut, mutta pystyin kuitenkin vaihtamaan. Huhhuh.

Täältä näyttää kuvia kadonneen bittitaivaaseen, mutta silti täällä tilastojen mukaan käy porukkaa, muutamia päivässä. Vau! Remontti varmaankin kiinnostaa.

Täytynee vaihtaa blogin esittelytekstiä - ikä alkaa uudella numerolla, eikä lapsetkaan enää niin pieniä ole. Mutta remontti - sehän on ikuista. Tässä välissä olen eronnut lasten isästä, ja hetken näytti siltä, että joudun remonttilaatikostani luopumaan, mutta sitten pankki muuttikin mieltään ja täällä jatketaan.

Edellisen päivityksen jälkeen kellarissa ollaan edetty niin, että sauna ja kodinhoitohuone valmistunevat ennen kesää, ja takkahuonekin joskus. Maalämpöpumpun kompressori on vaihdettu kerran takuun piikkiin. Olen opiskellut sen sielunelämää lisää ja sitä on huollettu muutamaan kertaan. Ehkä tästä vielä hyvä tulee... Eristeremppaa on jatkettu portaiden päällä ja yläkerran komeroista tehtiin varastohuone. Yläkerran huoneet vielä odottavat vuoroaan. Ulkopuolella on katto maalattu. Julkisivuissa varsinkin etelän puolen julkisivumaalaus on kovasti jo kärsinyt, vaikka maalauksesta ei ole kulunut montaakaan vuotta. En siis suosittele vanhan tiiviin alkydiöljymaalin päälle maalaamista petrooliöljymaalilla, jos vanhaa maalia ei saa kunnolla pois. Meillä on rappioon vaikuttanut myös räystäskourujen puute. Joo. Laiskana ollaan oltu, kun on ollut muuta elämää elettävänä.

Saatan jopa innostua päivittämään tätä blogia nyt kun remontti taas jollain tavalla etenee. Stay tuned!

lauantai, 26. maaliskuu 2011

Jäähyväiset öljylle

Kevät herättää Remonttilaatikon pitkästä horroksesta.

Maalämpöpumppu on ollut nyt käytössä melkein vuoden verran. Kovimmilla pakkasilla oli pientä ongelmaa, mutta käyttöohjeiden lukeminen ja säätöjen rukkaaminen auttoivat.

Kellariremontti etenee. Kaksi vuotta se onkin ollut seisahduksissa, kun ei ole ollut intoa eikä mitään pakkoa sitä tehdä. Ilman saunaa ollaan pärjätty. Nyt silmissä siintää takkahuone, kodinhoitohuone ja sauna. Aloitimme yhden väliseinän purkamisella (pannuhuoneen ja öljysäiliöhuoneen välistä) ja jatkoimme lattioiden sekä saunan purkamista. Saunan seinät on pietty, wanha konsti.

Wanha on tämäkin Teho, jossa on aikoinaan poltettu koksia talon lämmitykseen. Sitten on siirrytty öljyyn, kattila on vuodelta 1982. Näitä kammetaan nyt ulos kellarista. Öljysäiliö leikataan palasiksi. Tästä tulee kodinhoitohuone.

Eristeremontti jäi hieman kesken kovien pakkasten yllätettyä, mutta ihan mukavasti saatiin puhallusvillaa vintille. Rappusten päältä villat vielä puuttuvat.

Ennen eristeremonttia...

... ja jälkeen.

sunnuntai, 17. lokakuu 2010

Pula-ajan eristeet

Tuolla kommenteissa jo kesällä kyseltiin päivityksen perään.

Aika hiljainen on kesä ollut remontin suhteen. Kun maalämpökaivot saatiin toimimaan (se kävi ihan ongelmitta) niitä varten remontoidussa kellarihuoneessa, ei ollakaan tehty mitään. Yhtään mitään. Pihassa jököttää edelleen pari multakasaa, kivikasa ja kellarista siivotut tavarat. Khrm. Noh... Primus motor on ollut niin varattuna muihin hommiin ettei ole meitä ehtinyt per***lle potkia.

Viime talvena meillä oli kivat jääpuikot räystäällä. Eli lämpövuotoa ja paljon. Primus motor kiipesi eilen yläpohjaan ja totesi, että kuivaa siellä on eikä reikiä kaiketi missään, mutta eristeenä on suunnilleen puolen metrin paksuudelta tyhjiä sementtisäkkejä. Pyhä tarkoitus olisi ennen talvea saada pula-ajan eristeet korvattua puhallettavalla selluvillalla.

Tässä näkyy yläpohjan päätyyn tehty reikä (muutetaan myöhemmin luukuksi) sekä roskalava.

Paraisten portland-sementtisäkit heitellään alas. Kiitokset 50 vuoden eristystaipaleestanne!

Lattian ja kellarin välissähän meillä on eristeenä tuhkaa ja koksikuonaa. Ne sinne jätettiinkin, hyvin toimivat ja hullun hommaa olisi ollut niitä alkaa poistaa. Ulkoseinissä on purua ja paperisoiroa. Antaa olla. Sisäpuolelta olemme eristäneet puukuitulevyllä. Ja ikkunat on tiivistetty - pari ikkunaa näköjään turhankin hyvin, kun tuppaavat huurtumaan.

sunnuntai, 18. huhtikuu 2010

Maalämpöhommia osa 1

Maalämmön porakaivojen poraajat pölähtivät yllättäen pihaamme pari viikkoa sitten viikon etuajassa. Kerrankin näin päin. Porasivat päivän per reikä, kaksi reikää 10 m välein.

Ja tältä näytti pihamaa sen jälkeen:

Toinen reikä häämöttää tuolla taustalla.

Seuraavalla viikolla miehet tulivat takaisin ja asensivat reikiin tavaraa. Saman tien ruvettiin kaivamaan ojaa taloon tuleville putkille.

Kellariremppakin sai tästä projektista turbovaihteen päälle. Siellä kun paikkoja tyhjenneltiin, tuli tällainen elikko vastaan:

Lepakko nukkui metelistä ja vilskeestä välittämättä kellarin seinällä, poistui yöksi retkilleen ja palasi aamulla, tosin jonnekin toiseen paikkaan. Silminnäkijä näki lepakon lentävän pokkana avoimesta kellarin ovesta sisään. Tervetuloa! Kyllä meillä saa lepakot nukkua. :)

*hyvää yötä*

torstai, 18. maaliskuu 2010

Mörskässä asumisen jalo taito

Sain edelliseen blogitekstiini kommentin, joka inspiroi kirjoittamaan otsikon mukaisesta aiheesta. Kiitokset Anonyymille! Ehdin kuitenkin jo poistaa kommenttisi, hyvä Anonyymi, koska ensinäkemältä se tuntui hyvältä ajatukselta. Kommentin sisältö oli kutakuinkin se, että mitä järkeä on peittää lahoa maalilla, että ikkunapellit olisi kova sana, että remonttimme etenee ihan väärässä järjestyksessä, ja että koko mörskä on varmaan ihan homeessa.

Niin, mitä järkeä todellakaan on asua vanhassa lahossa mörskässä, ja vieläpä maalata vanhoja lahoja lautoja. Suoraan sanottuna olen itsekin kutsunut taloamme mörskäksi, aluksi melkein kirosanana, mutta muutaman vuoden asumiskokemuksen jälkeen humoristisena hellittelynimenä. Fakta on, että hyvin säilynyt rintamamiestalo on harvinaisuus. Jostain maaseudulta sellaisen saattaa vielä löytää. Minä koen velvollisuudekseni omalta osaltani säilyttää niin paljon alkuperäisiä, mitättömiltäkin vaikuttavia rakennusosia, kuin vain mahdollista. Rakennettu ympäristö on minulle tärkeää. Se kertoo valtavasti meidän menneisyydestämme. Ei rakennusosan korvaaminen uudella vastaavalla ole sama asia kuin oikeasti vanha rakennusosa. Vanhanmallista sormipaneelia hyvästä tiukasta puusta sahattuna on vaikeampi saada kuin uutta, joka melko varmasti on kuitenkin vähän erilaista.

Auringon haurastuttama ja veden pehmittämä sormipaneeli talomme julkisivussa on yli 50 vuotta vanhaa. Minusta on erinomaista, että se on säilynyt niin kauan ja olen sitä mieltä, että paneelin ikä saakin näkyä. Vanha ja kulunut on kaunista! 50-vuotiaan sormipaneelin toimitusaika on 50 vuotta. Lahovauriot ovat paikallisia, eikä se laho siinä julkisivussa minua ainakaan haittaa. Maalilla sille saadaan vielä jonkin verran lisäaikaa, ja samalla voi itse miettiä, onko valmis ryhtymään vastaavan paneelin metsästykseen.

Mitä ikkunapeltiasiaan tulee, niin kyllä meidän ikkunoissamme peltilipat ovat. Remonttimme etenee mielestäni ihan hyvässä järjestyksessä. Puolessa vuodessa tehty ensimmäisen kerroksen sisäpuolinen remontti oikeastaan jo joiltain osin kaduttaa, koska se oli pakko tehdä turhan kiireellisesti. Kolme vuotta talossa asuneena tekisin jo monta asiaa toisin. Mutta aina ei ole mahdollista tehdä niin kuin parhaaksi näkee.

Tervetuloa tekemään homemittausta. Talomme on säästynyt 70-luvun energiaremontilta ja muovimattovillitykseltä. Kellarin seinästä ja lattiasta löytyy takuuvarmasti kosteutta ja ehkä jopa hometta, mutta enpä usko että muualta. Kellariremonttikin meillä on vielä kesken. Kyllä mörskässä voi asua.

Jos ei ole valmis sietämään vanhaa ja kulunutta, ei kannata hankkia vanhaa taloa. Lukekaa Panu Kailaa: http://www.rakennusperinto.fi/Hoito/Korjaus_artikkelit/fi_FI/korjaaminen/